Irlannincob rotuna
Irish cob eli irlannincob on risteytysrotu, kuten alkujaan moni muukin. Rodun perimä sisältää mm. welsh-, dales-, connemara- ja fellponia sekä shire- ja clydesdalehevosta, mutta takana saattaa toki olla muitakin rotuja. ”Omana” rotunaan irlannicobeja on kuitenkin kasvatettu Brittein saarilla jo sukupolvien ajan.
Irlannincobin virallinen historia rotuna juontaa juurensa vain 1900-luvun loppupuolelle. Rotua harrastamaan ja kasvattamaan ryhtyneet ovat myöhemmin erityisesti Euroopassa päätyneet käyttämään lähinnä nimeä irlannincob (Irish Cob), jossa on omat ongelmansa. Rotu on kotoisin ennemmin yleisesti Britteinsaarilta kuin Irlannista, minkä lisäksi se ei ole tyypiltään cob vaan selkeästi raskaampi kylmäverinen. Koska Irlannissa kasvatetaan myös oikeita cobeja, rotunimeä irlannincob voikin pitää hieman harhaanjohtavana. Muut kuin rotua erityisesti harrastavat suomalaiset hevosihmiset myös käyttävät rodun edustajista edelleen lähinnä nimitystä tinker, jolla nämä hevoset alun perin meilläkin tunnettiin.
Osa traveller-väestä on vaalinut hevosia arvokkaimpana omaisuutenaan, astuttaneet vain komeimmilla oreilla suunnitelmallisesti ja nämä ihmiset muistavat tänä päivänäkin hevostensa polveutumisen monien sukupolvien taakse. He kutsuvat usein hevosiaan nimikkeellä traditional cob/gypsy vanner/gypsy horse.
Irlannincob on yleisilmeeltään tiivis ja voimakas hevonen, jolla on suuret luut ja runsaasti lihaksia. Käyttötarkoitukseltaan sen on erinomainen yleishevonen. Irlannincob on rakenteeltaan tasapainoinen, seisoo ryhdikkäästi ja on vaikuttavan näköinen. Säkäkorkeudet vaihtelevat ponikokoisista jätteihin. Tunnusomaista ovat tupsujalat ja viikset. Kantakirjassa sallittuja värejä ovat kaikki, yleisimmin irlannincobit ovat kirjavia. Yhä useammassa maassa hevosharrastajat ovat ihastuneet tähän komean ulkomuodon ja viisaan luonteen omaavaan rotuun. Se on monipuolinen harrastuskaveri vaelluksille, kouluratsuksi, valjakkoon, westerniin ym. Tinkeristä voidaan käyttää irlannincob nimitystä, jos se on irlannincob-kantakirjassa. Suomessa irlannincobeja on arviolta reilut kolmesataa ja niiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta.apibus leo.
Rotumääritelmä
Irlannincob on yleisilmeeltään tiivis ja voimakas hevonen, jolla on suuret luut ja runsaasti lihaksia, ja on käyttötarkoitukseltaan erinomainen yleishevonen. Toiset irlannincobit ovat tanakampia kuin toiset. Irlannincob on rakenteeltaan tasapainoinen, seisoo ryhdikkäästi ja on vaikuttavan näköinen. Seistessään suorana muodostuu hevosesta neliömäinen ja ylväs vaikutelma.
Pään tulee olla voimakkaan, kaareutuvan ja hyvin kiinnittyneen kaulan ylpeästi kannattelema. Niskan pitää näyttää jatkuvan yli hyvin muodostuneen sään ja päättyä selän etuosaan. (Tämän piirteen tulee olla erityisen selkeä oreilla.)
Selkä, jonka tulee olla lyhyt ja suora, sekä aavistuksen ylöspäin kalteva, päättyy hyvin lihaksekkaisiin lautasiin. (Selkäranka tai lanneluut eivät saa erottua.)
Lautasilla, jotka ovat melko leveät ja runsaat, tulisi olla leveät, selväpiirteiset lihakset, niin että ensimmäinen neljäsosa on poikkeuksellisen voimakas ja leveä.
Selkärangan kulman lautasilta häntään tulee viettää aavistuksen alaviistoon, mutta ei saa olla liiallinen. Tämä sallii korkean, hyvin istuvan hännän ja antaa osaltaan hyvin pyöristyneen vaikutelman.
Irlannincobit luokitellaan luustoltaan normaali- tai raskasrakenteisiin.
(Joitakin poikkeuksia luuston rakenteesta voidaan sallia tammoille ja ruunille).
Liikkuessaan irlannincobin tulee tarjota rodulle tyypillinen, ainutlaatuinen ja vaikuttava näkymä, joka muodostuu värityksen, runsaan karvoituksen, ryhdin ja ilmavien askellajien yhdistelmästä. Irlannincobeille tyypillisessä ravissa on nostetta, etujalkojen ja lapojen liike on isoa ja hieman liioittelevaa. Korkea askel antaa raskaimmillekin hevosille keveän näyttävyyden liikkeisiin. Askeleen tulee olla matkaa voittava, suora ja aktiivinen.
Joillakin irlannincobeilla esiintyy pientä melomisen kaltaista etujalkojen sivuliikettä. Liike on hyväksyttävää, mikäli se ei ole voimakasta ja on symmetristä. Kerivä liike ei ole sallittu.
Pään tulee olla suora, komea ja sopusuhtainen muuhun hevoseen nähden. Otsa on leveä. Turpa, leukaperät ja posket suuripiirteiset ja runsaat.
Hevosella tulee olla tasapurenta.
Silmien tulee olla avoimet ja arkailemattomat, pyöreät, hieman ulkonevat, ja sijaita erillään.
Korvien tulee olla sirot ja hyvin kiinnittyneet.
Niskan tulee olla tiivis, kiinteä ja hyvin lihaksikas, mutta ei liian lyhyt. Myös kaulan ja kaulapiin tulee olla hyvin kehittyneet ja lihaksikkaat
(Oreilla kaulan ja kaulapiin tulee olla erityisen lihaksekas ja kaareva .)
Lapojen tulee olla laajat, voimakkaat ja kaltevat (viistää n. 45 astetta).
Sään tulee olla ulkoneva ja hyvin lihaksikas.
Rinnan tulee olla voimakas, hyvin lihaksekas, ei liian leveä, ahdas tai kapea.
(Etujalkojen välin tulee olla ylösalaisin olevan V-kirjaimen muotoinen, ei suora)
Irlannincobin tulee omata lauhkea, oppivainen ja halukas luonne. Hyvä irlannincob on seurallinen, rauhallinen ja ystävällinen sekä ihmisiä että toisia eläimiä kohtaan.
Selän tulee olla lyhyt suora, hyvin lihasten peittämä (selkäranka ei saa tulla näkyviin) ja sen tulee kaartua hienoisesti ylöspäin kohti ristiselkää.
Takapään tulee olla hyvin runsas, hyvin pyöristynyt, ja leveä. Lautasten tulee olla hyvin runsaat, pyöreät ja laajat sekä lihaksikkaat. Selän ristin tulee olla lihaksikas.
Reiden pitää myös olla hyvin runsas, melko pitkä ja liittyä hyvin suoraan ja voimakkaaseen kintereeseen. Takajalkojen tulee olla luustoltaan vahvat ja lihaksekkaat.
Rungon tulee olla lyhyt, tiivis. Kylkiluut taipuvat hyvin pyöreäksi ja tekevät rungosta tynnyrin muotoisen.
Etujalkojen tulee olla voimakkaat eikä liian lyhyet. Kyynärvarsi ja sääriluu eivät saa olla liian lyhyet, ja etusäärten tulee olla luustoltaan voimakkaat ja lihaksikkaat. Sääriluun tulee olla hyvin kehittynyt, ja runsaan kokoinen, mutta tulisi olla tasapainossa muiden hevosen mittasuhteiden kanssa.
Polvien ja kintereiden tulee olla hyvin kehittyneet ja lustoltaan runsaat, kuitenkin suhteessa hevosen kokoon.
Kinnernivelen tulee kooltaan, voimakkuudeltaan, mitoiltaan ja muodoltaan olla tasavertainen muiden nivelten kanssa.
Vuohisnivelten tulee olla kooltaan sopusoinnussa hevosen muiden nivelten kanssa. Vuohisen tulee olla riittävän isoluiset, mutta ei liian pitkät. (Suora tai vento vuohinen katsotaan virheeksi.)
Kavioiden tulee olla hyvän muotoiset, tiiviit ja kooltaan hevosen rakenteeseen ja painon kantamiseen sopivat.
Runsas vuohis-/jalkakarvoitus on rodun koristeellinen tunnuspiirre. Piirre on erityisen voimakas raskaammilla irlannincobeilla. Jalkakarvoituksen määrä voi vaihdella huomattavasti varsinkin keskiraskailla irlannincobeilla.
Harjan ja hännän tulee olla runsasjouhiset ja näyttävät, niiden tulisi antaa kasvaa maksimipituuteensa.
Sallitut värit:
- kaikki yksiväriset
- kaikki kirjavat
Yleisimmät kirjavuuden muodot ovat tobiano ja sabino.
