Osa traveller-väestä on vaalinut hevosia arvokkaimpana omaisuutenaan, astuttaneet vain komeimmilla oreilla suunnitelmallisesti ja nämä ihmiset muistavat tänä päivänäkin hevostensa polveutumisen monien sukupolvien taakse. He kutsuvat usein hevosiaan nimikkeellä traditional cob/gypsy vanner/gypsy horse.

Irlannincobin virallinen historia rotuna juontaa juurensa vain 1900-luvun loppupuolelle. Rotua harrastamaan ja kasvattamaan ryhtyneet ovat myöhemmin erityisesti Euroopassa päätyneet käyttämään lähinnä nimeä irlannincob (Irish Cob), jossa on omat ongelmansa. Rotu on kotoisin ennemmin yleisesti Britteinsaarilta kuin Irlannista, minkä lisäksi se ei ole tyypiltään cob vaan selkeästi raskaampi kylmäverinen. Koska Irlannissa kasvatetaan myös oikeita cobeja, rotunimeä irlannincob voikin pitää hiemn harhaanjohtavana. Muut kuin rotua erityisesti harrastavat suomalaiset hevosihmiset myös käyttävät rodun edustajista edelleen lähinnä nimitystä tinker, jolla nämä hevoset alun perin meilläkin tunnettiin.

Irlannincob on yleisilmeeltään tiivis ja voimakas hevonen, jolla on suuret luut ja runsaasti lihaksia. Käyttötarkoitukseltaan sen on erinomainen yleishevonen. Irlannincob on rakenteeltaan tasapainoinen, seisoo ryhdikkäästi ja on vaikuttavan näköinen. Säkäkorkeudet vaihtelevat ponikokoisista jätteihin. Tunnusomaista ovat tupsujalat ja viikset. Kantakirjassa sallittuja värejä ovat kaikki, yleisimmin irlannincobit ovat kirjavia. Yhä useammassa maassa hevosharrastajat ovat ihastuneet tähän komean ulkomuodon ja viisaan luonteen omaavaan rotuun. Se on monipuolinen harrastuskaveri vaelluksille, kouluratsuksi, valjakkoon, westerniin ym. Tinkeristä voidaan käyttää irlannincob nimitystä, jos se on irlannincob-kantakirjassa. Suomessa irlannincobeja on arviolta reilut kolmesataa ja niiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta.